Jospa sitä oikein kirjoittaisi muutaman sanankin näihin tarinoihin. Ollaan siis Nemon kanssa aloitettu agility harrastus. Oikeastaan jo kesäkuussa kävimme pentukurssin, jossa tutustuttiin muutamiin esteisiin ja opeteltiin joitakin ohjaustekniikoita. Nemo oli jo tuolloin aivan innoissaan uudesta harrastuksesta, joten jatkettiin alkeiskurssille. Kaksi kurssikertaa on nyt takana ja Nemo tuntuu rakastavan lajia. Rohkeutta ja vauhtia riittää niin, ettei meinaa perässä pysyä. Suurin haaste tuntuukin olevan, että Nemo kuuntelisi myös ohjausta. Jo pelkkä esteen edessä istuminen tuottaa vaikeuksia, kun ei millään malttaisi. Ensimmäisellä kerralla kouluttaja kysyikin osaako Nemo lainkaan istu käskyä. Yritin siinä sitten selitellä, että kyllä se oikeesti osaa. Seuraava viikko menikin istumisharjotuksia tehden. Nyt Nemo osaa istua ja olla paikoillaan sisällä, ulkona, häiriössä, häiriöttä ja agilitykentällä mutta ei edelleenkään esteen edessä. Ja kaiken huipuksi ei meinaa antaa kiinni harjoituksen jälkeen. Kouluttaja totesikin, että Nemo taitaisi haluta vain mennä esteitä, eikä odotella hihnassa omaa vuoroaan. Eli ei muuta kun lisää harjoittelua ja paremmat palkat.

Viikon päästä olisi tarkoitus mennä Vappu Alatalon motivointiklinikalle. Toivottavasti saadaan hyviä vinkkejä mm. tuohon edellä mainittuun malttamattomuuten. Hienoa on kuitenkin, että Nemo on valtavan innoissaan agilitystä ja toivottavasti on jatkossakin. Täytyy ohjajaankin pistää töppöstä toisen eteen, että pysyy vauhdissa mukana :)